Me ollaan vissiin Leevin kanssa nukuttu talviunta, kun ei mitään merkintöjä tullut pitkään aikaan. Tänään oli niin hieno keväinen ,lähes kesäinen päivä, että sen innostamana voisi virkistää vähän tätä foorumia.

Talviunta melkein vietettiinkin agin saralla, yhdet katastrofikisat oli tammikuun lopulla ja sen jälkeen katosi motivaatio ohjaajalta, koiralta se oli kadonnut jo aiemmin :) Harkattu on muutama kerta keväällä vaihtelevalla menestyksellä. Pääosin on tehty vain lyhyttä ja helppoa juttua.  Sitten viimeisissä harkoissa missä oltiin, pilkahti jo pieni valo, koska Leevi meni niin vauhdikkaasti. Treeniryhmäläisetkin katsoivat suu auki, että noinko se osaakin mennä.. olivat pääosin nähneet lönköttelijä-Leevin haahuilemassa ja minut turhautumassa..

Eilen sitten startattiin Kirkkonummen kisoissa, kun oli lahjakorttikin menossa vanhaksi. Tuomarina Risto Ojanperä ja edessä hyppäri ja agilityrata : molemmat olivat haastavia, mutta mukavia. Suosittelen tämän tuomarin ratoja siis :). Hyppäri lähti vähän kankeasti liikkeelle, mutta parani huimasti loppua kohti. Alussa oli kaikenlaisia pyörityskuvioita, joista selvittiin pitkillä kaarroksilla, mutta virheittä. Ekan putken jälkeen Leevi heräsi ja säntäsi huikeaan vauhtiin ja jopa haukkui mennessään. Hyvin epätavallista Leeville. Mun piti pitkän vauhtisuoran lopussa huutaa jopa, että odota, kun olin armottomasti jäljessä.. saatiin kuitenkin nollarata, mutta  viihdyttiin tuloksensaaneista kaikkein kauimmin radalla lähinnä noiden pitkien kaarrosten ja mun huonon ohjaamisen takia. Oikein iloinen olin iloisesta Leevistä. Agilityrata oli aikalailla sama, mutta tein pahan ohjausvirheen neljännen esteen jälkeen, ja Leevi sinkoutui väärälle esteelle. Loppu meni tosi hienosti ja vauhdikkaasti. Antoi uskoa tämän lajin jatkamiseen, koska yleisökin totesi, että ainakin koiralla oli hauskaa ja minäkin radalla kehuin sitä kovin ja kannustin. Lerppa vaan taitaa tarvita aika paljon positiivista palautetta.. Jospa sitä taas alkaisi säännöllisesti harkatakin.

Mejän osalta tuli jobinpostia eli ensi viikon koe on peruttu lumitilanteen vuoksi. Käsittämätöntä, että Espoossa on niin paljon lunta, kun ei sitä Lohjalla ole enää nimeksikään. Höh. olisi ollut kiva alkaa kausi jo. Nyt eka koe on Vekoran koe 17.5. No, ehtiipä harkata vähän enemmän. Pari harkkajäljeä on tehty. Ensimmäinen oli lähinnä katkokulmaa harjoittava juttu ja vain muutaman sadan metrin pituinen. Siinä ei ollut mitään ongelmia. Tänään ajettiin sitten kilsan jälki, jossa kolme kulmaa ja kolme makausta. Appiukko lähti leikkituomariksi häiriköimään, ihan hyvä ! Jäljestys sujui hyvin, eka makuu nuuhkaisten ja katkokulmalle tultiin ekana. Siellä Leevi lähti hyvin rengastamaan oikealle ja luulin, jo, että se löytää samantien jäljen, mutta sitten vissiin tuli jonkun otuksen hajut, joita pitkin se teki laajan lenkin etuvasemmalle. Muistutin, että ollaan jäljellä, jolloin Leevi tarpoi samantien kulmalle ja sieltä veretyksen alkuun :) loppu meni hyvin. Harmillisesti foliopaperiin laittamani kinkut oli joku makuilta käynyt popsimassa parempiin suihin. Leevi poloinen joutui vain haistelemaan niitä. No, sorkan yhteydessä herkuteltiin sitten kinkulla. On kyllä niin mukava aloittaa tämä puuhailu taas.

Muuten kevät on sujunut ihan normaalisti lenkkeillen ja hiihtäen sekä etelässä että pohjoisen hangilla. Suunnistuskausi on jo avattu Leevin kanssa, joten kyllä tässä taas pikkuhiljaa päästään koiraharrastusten pariin. Näyttelyitä ei ole tiedossa, kun erkkaripäivällekin tuli yhdet häät... Kesäpäiville olisi kiva lähteä, mutta pitää nyt katsoa, josko Kiteelle asti ennätetään :)

Tänään tutustuttiin uuteen retkeilyalueeseen  Lohjanjärvellä eli Korpudden oli kohteena. On se vaan jännä, miten löytyy uusia paikkoja kotiseudulta. Tarttee vaan lähteä liikkeelle. Tämäkin oli Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hallinnoima ja ylläpitämä alue - suosittelen sivustoa.

Tuliaisina sieltä tähän asti löydettynä kaksi punkkia  - pah. Tietää lähtöä pantaostoksille !

Tänään oli varsinainen sukukokous Lohjan ryhmänäyttelyssä, kun seitsemän Oorbellen-koiraa tuli mukaan. Paikalla olivat Leevin lisäksi Julia, Iisa ja Jake J-pennuista ja Vili, Lex ja Nero K-pennuista. Kuusi muutakin koohoa oli paikalla, joten hyvä edustus oli rodulla.

Oli mukava herätä vasta kahdeksan aikaan ja lähteä näyttelypaikalle yhdeksän jälkeen. Hallilla oli jo aika sutina, kun saavuttiin paikalle. Leevi oli tosi rasittava jonottaessa, kun se on nyt NIIN kiinnostunut nartuista ettei mitään rajaa.. Vetoa sinne, vetoa tänne ja vinkumista tuonne.. Toivon todella, että nämä on ohimeneviä häiriöitä Leevin nykyään melko seesteiseen luonteeseen. Onneksi ei tarvinnut odotella kuin puolisen tuntia kehien alkua ja se meni mukavasti jutellessa porukoiden kanssa. Leevi toki ilmaisi ihastuksensa naapurialueen vesikoiriin.. hohhhoijaa. Ihmisiin Leevi suhtautui hienosti, jopa yllättävän avoimesti ollakseen Leevi. Niinköhän ikä on tuonut itseluottamusta ja sopivaa rentoutta.

Kehässä liikkeet meni hyvin, ihan yllättävänkin hyvin, vain pienellä haistelulla. Pöydällä Leevi sitten jännitti tosi paljon, antoi tuomarin tutkia hienosti ilman mitään ilmeilyä, mutta takapää oli kovin jännittynyt, joten siinä ryhti meni kovin huonoksi. Seisominen oli sitten taas jotain ihan onnetonta, Leevi oli kuin teuraalle menossa :) Se seisoi ihan mutkalla ja häntä alhaalla ja  EVVK-ilmeellä. Arvelin, että saadaan korkeintaan eh.. mutta saatiin kuitenkin eri, muttei sitten muuta. Tuolla esiintymisellä oli ihan hyvä tulos:

Reia Leikola -Walden  VAL ERI 3

" Mittasuhteiltaan oikea. Sopivan vahva uros. Oikealinjainen pää. Toivoisin paremman ryhdin. Hyvä luusto ja runko. Riittävästi kulmautuneet raajat. Liikkuu sujuvasti. Hyvä turkki ja korvakorut. Hyvä luonne."

Julian, Jaken ja Vilin kanssa muodostettin sitten kasvattajaryhmä, ja siellä kaikki esiintyivät ihan reippaasti, joten saatiin KP. Paljon onnea Anne-kasvattajalle :) Tulos tarkoitti sitten sitä, että ryhmäkehiin vielä kävi matka. Mentiin Annen, Virpin ja Janinan kanssa meille syömään ja kahvittelemaan sekä lenkittämään koiria. Lenkillä Leevi rähähti kerran Jakelle, mutta kahakka oli melko nopeasti ohi, kun olin poikien kohdalla ja karjaisin kovaa. Muuten lenkki meni sopuisasti eivätkä ne juuri välittäneet toisistaan.

Kasvarikehää jouduttiin sitten odottelemaan jonkun aikaa. Taisi olle lähempänä neljää, kun päästiin kehään. Kasvareita oli ainakin kahdeksan ryhmää, enkä enemmänkin, joten oli kehässä vilskettä. Siellä Leevi oli ihan kaamea haistelija ja ruohomatossa oli massiivisesti hyviä hajuja. Piti pitää näyttelyhihna ikävän kireällä, mutteihan siinä kauaa mennyt, kun meidät käteltiin ulos kehästä. Olipa kuitenkin mukava kokemus ja Annen puolesta olen tosi iloinen, että tuli KP ekalle kasvariryhmälle :)

Mutta edelleenkin olen vakuuttunut, että näyttelyissä käymme jatkossa vain sosiaalisten seikkojen takia (sekä omieni että Leevin ). On niin mukava tavata koohoporukkaa koirineen. Erkkariin toki pitää mennä, ilmeisesti myös työn puitteissa.. Leevi ei ole todellakaan mikään showmies..

Agilityn saralla meillä on taas ongelmallinen ajanjakso, jonka voisi kyllä ehkä laittaa myös hormoneiden piikkiin ? Eli tällä hetkellä Leevi saattaa jäädä lähtöön jäkittämään vaikka mä kutsun sitä. Ja sitten, kun se suvaitsee lähteä, se jolkottelee pari kolme ensimmäistä estettä ja sitten lähtee liikkeelle normimeiningillä, satunnaisesti myös niin kovaa, että sitten ehdi sitten ohjata, kun hämmästyn vauhdin muutosta :) Nyt varmaankin täytyy olla kisaamatta ja tehdä vaan lyhyttä,nopeaa harkkaa ja nopeaa palkkausta.  Saas nähdä saadaanko ensi tiistain hyppytekniikkakoulutuksesta jotain vinkkejä. Voihan Leevillä olla jotain kipujakin, jotka estää normaalit suoritukset.

Muuten elellään normisäpinää ja  Leevin kaa lenkkeilään joko suksien tai kävellen. Nyt onkin sen verran lunta ainakin täällä, että Leevi saa hyvää muskeliharjoitusta hangessa kahlatessaan. Se on varmaan myös hyvää lihashuoltoa ? Agsaharkoissa on käyty  harvakseltaan, kun usein sunnuntaina on muutakin menoa. Muutaman viikon päästä onkin Lapinreissu, ihanaa :)

 Tänään oli vuorossa sitten ne pitkään pelkäämäni  ekat kolmosen startit ;) Kilpailut olivat kisaajaystävällisesti meiltä neljän kilsan päässä entisessä treenihallissamme, joten pitihän sinne mennä. Koko radan tekeminen on kuitenkin niin kivaa.  Olisi ollut tarjolla kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri, valitsin agsan ja hyppärin, jotta oma pää pysyisi kasassa eikä Leevin kyllästyminen ehtisi ilmestyä :)

Marraskuu se vaan maan näyttää eikä talventulosta ole tietoakaan. Toisaalta ihan mukavaa, kun ei tarvii pahemmin palella, mutta toisaalta lumi tois vähän valoa.. Molempi parempi. Tällä viikolla olen sentään jo päässyt vähän harrastamaan liikuntaakin, kun pääsin siitä ihme taudista eroon. Sitkeä oli. Huomaa kyllä, että muutamassa viikossakin kunto menee alaspäin - höh. Tarvii taas tsempata salilla ja jumpissa. Eli tiedossa minuuttiaikataulutettua elämää entistä enemmän, kun pitää kaikki palikat pitää kasassa ja kaikkien harrastamiset hoitaa :) Monenlaista työhyvinvointimatkaa, metsämessua, koulutusta ja kurssia on tässä ollut ja on vielä tulossa, mutta sepä auttaa varmaan pääsemään tästä tyhmästä ja pimeästä ajasta yli ja valoa kohti.

Leevin agilityharkkaa on ollut sentään aikalailla kerta/vko kun herra/emäntä vaan on ollut kotona. Edelleen kovin vaihtelevaa on vire/motivaatio ja sitä kautta vauhti.. Ja ilmeisesti lähes kaikki on peräsin minusta... eli minusta kulkee suora yhteys Leevin vireeseen ja sitten se myös toimii sen mukaan. Luultavasti tämä mun äänetön ohjaus ei toimikaan ihan niin kuin pitäisi, vaan täytyy ottaa innostavat äänet käyttöön. En tiedä sitten, että olenko mä liian rauhallinen luonne tähän lajiin, kun en ehkä osaa koiraani kannustaa/innostaa oikein. Hmm.

Eilen oli pitkästä aikaa jotain kisanomaista eli epikset meidän hallilla. Medikisaavia oli 15 eli ihan vilkasta vipinää ja säpinää oli pienessä hallissa. Mentiin aika lailla viime tipassa, kun ajattelin ,että ei sitten ainakaan tarvitse käkkiä odottelemassa, se myös laskee Leevin intoa yleensä. Katselin minien rataa ja se vaikutti ihan haastavalta mutta mukavalta ja sellaiselta minkä voisi oppiakin. Jätin Leevin nurkkaan odottamaan ja aluksi se haukkui ihan hirveästi. Sellainen tapa on nyt tullut jostain eli pitää haukkua, vaikka mä olen näkyvissä. Joku sanoi,että se tarkoittaa intoa.. no, joskus. Onneksi se kyllä sitten lopettikin kun aikansa louskutti. Rata vaikuttikin aika haastavalta, kun ei nollia juuri tullutkaan. Meidän vuoro tuli ja Leevi vaikutti ihan reippaalta. Sitten siinä alkupaikkaan mennessä koiruus jotenkin lässähti ja rata oli kerrassaan hidas ! Tai ainakin musta tuntui siltä, kun välillä piti Leeviä kannustaa etenemään.. Virheitä ei tullut, mutta jäi vähän huono maku, ja yksi kouluttajistakin kävi sanomassa, että virheetön suoritus mutta vauhti puuttui.. niinpä ja että ikävä kyllä se johtuu vain minusta - niinpä.. Mun pitää mennä varmaan jonnekin näytelmäkerhoon oppimaan hihkumista..hehheh. Uusintaradan alussa tein ohjeistettuna vielä lähdössä jotain touhotusta Leevin kanssa - ja sehän auttoi ! Ihan kun olisi ollut eri koira kun ekalla radalla, välillä se ihan kiisi esteiden yli ja oli ihan innossaan, taisi jopa haukahtaa ! Erona oli se, että mä kannustin sitä ja kehuin kovasti ja sössötin jotain innostavaksi tarkoitettua. Tämäkin rata meni melkein virheittä, tokavikan esteen jätin ohjaamatta ja heti Leevi kysymään, että niin mihin pitikään mennä. Hienoa, jos omalla toiminnalla sitten saankin Leevin innostumaan. Missäs niitä näytelmäkerhoja oliskaan.. Ekalla radalla alitettiin ihanneaika 6,7 sekkaa, toisella vähän vähemmän sen yhden esteen takia. Sijoitus oli ilahduttavasti toinen tuulennopean novascotiannoutajan jälkeen.

Tänään meillä oli sitten taas meille uusi kouluttaja ja onneksi treeniryhmä on pienentynyt eli noin 6-7 koiraa on yleensä paikalla, kun osa lopetti ja osa on muuten vaan harvoin paikalla. Tehtiin tänään ohjauskuvioita ja mekin tutustuttiin mm. saksalaiseen ohjaukseen ja jaakotukseen vähän eri muodossa kuin ennen. Ja voi että kun oli kivaa kun Leevi oli molemmat koulutuspätkät aivan innoissaan ja tosi vauhdikkaasti teki kaikki eikä juuri edes haistellut, mitä se usein tuossa hallissa tekee. Kouluttaja oli ihan loistava, kun hän sanoi aina mitä pitää tehdä, missä kääntyä, missä kääntää yläkroppa, missä jalat pitäis olla jne. Jopa mulle meni jakeluun ja koettiin monta onnistumisen hetkeä :) Toinen sessio oli kontakteja ja kepit, niissä ei ollut mitään ihmeellistä, kontaktin kanssa vaan pitää ottaa tarkasti joka kerta ja kepeille ohjaus tarkasti. Keppikulma olikin hankala ei puomilta  90 astetta oikealle. Tällä kertaa menin aika paljon Leevistä eteenpäin, mutta hyvin se teki kepit loppuun asti siitä huolimatta. Olipa mukavaa eilisen jälkeen.. Eli nälkäinen koira ja jotain pientä touhotusta koko ajan hallilla niin se auttaa asiaa.

Parin viikon päästä olisi kisat tässä meidän lähihallilla Siuntion kk järjestämänä, kovin houkuttelis mennä mukaan kokeilemaan kolmosten tunnelmaa. Varmaan ihan liikaa pohdin sitä, että onko se meidän paikka vaiko eikö. No eihän se ole, mutta meillä on  kuitenkin oikeus osallistua ja maksun kun maksaa niin mikä ettei meidätkin voisi siellä nähdä. Mitään menestymismahdollisuuksia ei ole, mutta eipä meidän tavoitteet tässä lajissa olekaan kovin korkealla. Siispä kisatunnelmaa aistimaan ja osallistumaan, kivaahan se on. Tavoitteeksi voisi ottaa, että saisi onnistuneen suorituksen omalla tasolla. Ugh.

Mejäosastolla on myös sama tahti suunnilleen eli harkka per viikko. Nyt onkin tosi mukavat kelit siihen puuhaan ja näkyvyyskin maastossa tosi hieno. Tämän päivän jäljen tein eilen, se oli 1,1 kilometriä, kaksi tavakulmaa ja yksi katko. Lähtö oli vähän hätäinen ja Leevi lähti 90 astetta jäljestä, mutta pian kaartoi jäljelle ja sitten mentiinkin ihan puhtaasti jälkeä, joka kaarsi oikealle, meni kapean tien yli, yksi makaus löytyi ja muutama kaatunut puunrunko. Kulmalla Leevin meni ensi yli suoraan noin viisi metriä, sitten alkoi vissiin ihmetellä jotain ja kaartamalla löysi nopeasti uuden suunnan, joka meni hankalassa risukossa ja runkojen seassa vain 100 m ,kunnes tuli uusi kulma ( saisikohan noin äkkiä tullakaan kulmaa ?). Toinen kulma hyvin ja uusi suora löytyi, virheetöntä suoritusta, johon minulla toi jännitystä tuoreehkot peuranjäljet juuri jälkiurassa.. Leevi ei jostain syystä innostunutkaan niistä vaan pysyi jäljellä, makaus löytyi merkaten. Suoralla oli myös ärsyttävää vadelmapusikkoa, jossa oli aika rasittava kulkea ( kummallinen jäljentekijä ollut..)  ja leveähkö kylätie, mutta nämä haasteet selvitettiin hyvin. Katkokulma olikin sitten viimeinen tapahtuma jäljellä. Tultiin veretyksen loppumiseen ja Leevi huomasi sen, mutta jostain syystä jatkoi matkaa eteenpäin varmaan parikymmentä metriä. Sitten en ole varma oliko Leevin ajatus vai joku minun toiminnassa niin se lähti takaisinpäin kaartaen vähän oikealle jäljen suuntaan ja löysi minun saappaanjäljet ja kulmamerkit ja vihdoin myös veretyksen. Tuntui, että siinä meni kauan, mutta kun koko jälki kesti 27 minuuttia niin kai se kertoo, että liian lujaa mentiin taas... Muttakun muttakun, se jarrutus on niin vaikeaa, kun koiralla on draivi päällä ja itsellä ei ongelmia ole pysyä perässä. Kai sitä taas pitää yrittää tuomaria odotella ensi keväänä. Harmittaa niin hirveästi ,kun ei päästä kokeeseen enää tänä syksynä..

Tänään tehtiin myös pihatöitä, joihin Leevi osallistui kantamalla Paavon kanssa leikattuja kirsikka- ja luumupuun oksia kompostikasaan. Hyötyliikuntaa :) Jännää kyllä katsella ruusunnuppuja ja herneenkukkia marraskuun 6.päivä..

Piti antaa pöpölle periksi ja asettua sohvalle pitkälleen ainakin täksi päiväksi.. Viikon olen kärvistellyt ärhäkän viruksen kourissa: mulla nää taudit alkaa yleensä ankaralla kurkkukivulla, joka sitten jossain vaiheessa muuttuu yskänärsytykseksi ja nuhaksi. Ikävää on kun ei saa nukuttua yskän takia. Nyt tuli kaiken muun lisäksi vielä kuumetta, joten tarvii vissiin antaa nyt elimistön levätä eikä häsätä vaan puolikuntoisena menemään.. Kreikkaankin pitäisi lähteä perjantaina , ja kyllähän silloin olisi myös kiva olla kunnossa. No, ulkona on sopivasti sateista, tuulista ja viileää, eikä siis haittaa vaikkei maastoon pääsekään.

On tosi kummallista olla kotona, kun ei Leevi ole täällä häsläämässä. Jouni lähti muutamaksi päiväksi Pietarsaareen kalastamaan ja otti Leevin mukaan, kun tullessaan jättää sen lomahoitoon Kankaanpään mummulaan. Leeville onneksi kyllä, kun mummut ja paapat kuljettaa sitä ahkerasti, kun minä en nyt pysty mihinkään reippailuun. Alkaa niin kyllä jo nyppiä tällainen käkkiminen !!

Kisapäivityksen voisikin tehdä meidän viimeisimmästä kisasta Helsigissä 24.9.Siellä oli odotettavissa siis kakkosten viides ja kuudes startti Esa Muotkan tuomaroimana. Medejä oli 15 eli oikein mukavasti, yksi koohokin meidän lisäksi. Mua jännitti tällä kertaa se, että miten ranttaliksi Leevi laittaa. Muistissa oli vielä se edelliskerran kaahaus Hyvinkään hallissa..

Rataantutustuminen näytti, että rata oli mukava eikä mikään kovin vaikea, mutta jos Leevillä olisi ollut kaahausvauhti niin mä en olisi ehtinyt pitämään sitä hallinnassa. Näillä mietteillä siis radalle  ryhmän puolivälissä. Onneksi paikalla oli myös Suvi, Irene ja Johnny ja Tiuku-koohon emäntä, joten sai höpötellessä purkaa jännitystä.

Eka rata oli hyppäri. Ensi askeleet näytti, ettei Leevillä ollut erityisesti meno päällä vaan välillä oli ihan tahmeaa menoa, ajoittain taas oikeinkin reipasta. Ja onneksi se kuunteli mua, kun parissa kohdassa piti tehdä jyrkkä käännös silloin kun mä olin  vielä koiran takana. En tiedä kuuluuko käsky " odota" agilityyn, mutta sitä on pakko joskus käyttää :) Rata eteni kivasti tokavikalle hypylle, josta putosi rima, höh.

Agirata alkoi myös tosi tahmeasti ja Leevin hypyt on ihan kummallisia - korkeita tössähdyksiä.. mietin, että jäikö sille joku pelko rimaan osumisesta edellisellä radalla ? Tämä rata eteni ihan sopivaa ohjattavaa tahtia tokavikalle esteelle, jonka jälkeen Leevi tuiskahti nenälleen, mutta kipusi nopsasti ylös ja ylitti nollana viimeisen esteen. Hieno poika ! Hyppytekniikkakurssi ei varmaan tekisi meillä ollenkaan huonoa.. Videoinnista iso kiitos Suville, elävää kuvaa löytyy Mikon videoista.

Tämä nolla nyt saatteli meidät kolmosiin, joka tuntuukin ihan hirveältä peikolta ! Siis siten, että siellähän on ne, jotka oikeasti osaa. Menee varmaan melko pitkä aika ennenkuin me edes kokeillaan mitään kisaa. Harkata pitäis paljon. Siinä onkin nyt vähän ongelmaa, kun meidän harkkaryhmässä on 14 koiraa ja aikaa 2 tuntia, ei sillä oikein pitkälle pötki, kun pitäisi oppia niin paljon. Täytyy varmaankin ottaa erinäköisiä irtotunteja ja kursseja lisäksi. Omatoimiharkka on hankalaa, kun mä olen niin huono keksimään harjotteita, no kyllähän niitä tietty löytyy ja pitäisi ottaa varmaan vaan eri teemoja eri kerroille sitten.

Meillä olikin Leevin kanssa kisaviikonloppu. Mä kävin lauantaina Hartolassa metsätaitoilun SM-kisoissa. Keli oli vaihteeksi tosi mukava ja hauska oli tehtäviä se puolitoista tuntia tehdä metsässä. Tosin rata oli erityisen haastava, joten tulos oli valitettavasti kehnonpuoleinen, mutta taas toivottavasti taito kasvoi. Kiva on tavata tuttuja ympäri Suomea noissakin touhuissa. Lapset olivat lenkittäneet Leeviä kiitettävästi päivän aikana, joten me käytiin sitten vielä illalla Paavon kanssa kiertämässä frisbeegolf-rata, Leevi oli toki mukana.

Tänään sitten matka suuntautui Hyvinkäälle Hausjärven haukkujen agsakisoihin. Kisa olikin pitkästä aikaa hallissa, kylläpä se onkin tunkkaista toimintaa noin sisätiloissa. Onneksi järjestäjät välillä avasivat kaikki ovet, jotta aikamoinen dunkkis vaihtui raikkaammaksi.

Medejä oli tulossa alunperin kolme, mutta pari luokkanousijaa nosti määrän viiteen ja tuomarina oli Johanna Nygren. Oltiin juuri sopivasti paikalla vajaa tunti ennen rataantutustumista, käytiin ilmoittautumassa ja pienellä lenkillä, sit heitin Leevin päälle BOT-loimen ja mentiin sisälle. Hyvä niin, koska aikataulu oli vähän edellä ja koko porukka mini-medi-maksi pääsi samaan aikaan tutustumaan rataan. Rata vaikutti ensituntumalta ihan kivalta, alussa oli hankala kohta ohjauksellisesti, mutta sitten aika selkeää menoa. Jännitys hiipi taas puseroon, mutta huomasin, että Leevi vaikutti tosi innokkaalta ja pirteältä odotellessa. Pian olikin meidän vuoro: kolmen ekan hypyn jälkeen olin taas rintamasuunnassa väärin sijoittuneena ja Leevi meinas singahtaa A:lle keinun sijaan, onneksi sain sen huutamalla muuttamaan lennossa suuntaa ja keinu meni hyvin. Sen jälkeen meinasin unohtaa radan, mutta onneksi se palautui mieleen ja homma hiukan selkeni. Vauhtia oli Leevillä vaan ihan hurjasti ja oli täysi työ pitää se lapasessa. Ennen keppejä piti jarruttaa, ettei se painalla ihan ohi, onneksi se kuunteli mua tällä radalla ja kaikki meni loppujen lopuksi hienosti.  Kyllä kissan märkäruoka kelpasi hotkottimelle maalissa ;) Saatiin nollatulos ja aliaikaa vaikka tuli noita äkkijarrutuksia ja suunnanvaihtoja. Siitä siis toinen LUVA ;)

Toinen rata oli sitten aikamoinen pyyhällysrata, pelotti jo etukäteen, että mitenkähän näin vauhdikkaalla tuulella olevan Leevin kanssa siitä selviän..alussa oli taas hankala ohjausjuttu, mutta se meni hyvin, kunnes tuli eka vitonen KONTAKTISSA pitkästä aikaa.. A_n jälkeen tuli rengas ja siinä mä olin auttamattomasti jäljessä ja Leevin singahti putken väärään päähän. Siitä sitten levisi koko homma. Putken jälkeen pituussuora meni tuhatta ja sataa ja niinpä en saanut jarrutettua Leeviä keppien "väärälle" puolelle tarpeeksi ja se meni väärään väliin. TÄmä toistettiin varmuudeksi pari kertaa ;). Kepeiltä muurin yli Leevi kehitti taas niin kovan vauhdin, ettei mulla ollut mitään mahiksia ehtiä ohjaamaan se jännssä kulmassa olevalle hypylle ja sieltä putkeen vaan Leevi päätti, että putki on paras juttu. Pysäytin homman hetkeksi ja tehtiin sitten seuraavat hypyt,puomi, hyppy ja keinu ja loppusuora. Tätä videota en laita näkyville- karmeeta katsoa. Valitettavasti nollaradan videointi epäonnistui, kun tarkennus jäi tekemättä..

Summa summarum tästä kisasta: hienoa oli saada nollatulos ja LUVA, mutta vähän ristiriitainen olo siksi, kun pelottaa, että Leeville jää tuosta kohellusradasta muistiin se, että se voi si tehdä mitä lystää. Mietinkin, että pitäisikö homma lopettaa kun meni miten meni, mutta arvelin, että harjoitustahan se kaikki on ? Pysäytin homman kyllä aina, kun Leevi meni omaa rataansa.. Mene ja tiedä. Olen toivonut niin kovin koko kesän sitä vauhtia ja intoa, mutta että pitääkö sitä tulla sitten roppakaupalla kerralla ! Enhän minä pysy perässä- apua!!  Äänetön ohjaukseni ei myöskään toimi, jos koira menee kaukana edellä ;) ou nou. Vaan eihän sitä tiedä, jos tämä oli joku tilapäinen häiriö Leevin päässä, jospa sillä on niin kiire syömään sitä maalisapuskaa ?

Mejäilyyn on tullut pitkä tauko, kun meille ei ole tulossa kokeita syksyllä. Olin ilmoittautunut syys-lokakuun vaihteen kokeeseen, mutta joudun(pääsen) lähtemään työreissulle Irlantiin :). Marraskuussa on vielä yksi koe, mutta silloinkin olen töissä, höh.  No, ehtiipä tässä sitten vielä tehdä harjoituksia ensi vuotta varten.

Reilu kahden kuukauden kisatauko päättyi tänään, kun uskaltauduin kesän epävarmojen harkkojen jälkeen kisoihin Hyvinkäälle. Snautserikerho järjesti nämä kisat ja medi2-luokassa oli kymmenkunta koirakkoa.

Ajeltiin helteisessä kelissa aamupäivällä kisapaikalle vähän turhan aikaisin, kun aikataulu olikin kovin verkkainen. Ilmoittautuminen oli viimeistään 11.30 ja palkintojenjako oli ohi kolmen aikaan.. Sehän on tosin positiivista, että saatiin jäädä odottamaan sitä :)

Lägiläisiä nähtiin paikalla ainakin viiden muun koirakon voimin ja myös team Kerminen oli mukana. Muita koohoja oli Nippe ja perheen 9-viikkoinen pentu ( syötävän söpö tietenkin) ja Sanna M Urhon ja Friian kanssa. Odotteluaika menikin turistessa niitänäitä ja Leeviä lenkittäessä. Piti myös siirrellä Leevin kotikoppaa aina varjon mukaan, kun oli aluksi tosi kuuma päivä. Puolenpäivän aikaan onneksi pilvistyi ja tuli oikein mukava keli.

Vihdoin viimein päästiin katsomaan kakkosten hyppyradan rakennusta. Siinä vaiheessa hiipi puseroon kyllä kovin jännittynyt olo, kun ei oikein tiennyt mitä odottaa Leevin toimimisesta tauon jälkeen. Onneksi Väinästen ja Petterin kanssa käytiin läpi radan ongelmakohtia ja sain hyviä neuvoja - olisinpa vaan toteuttanut ne kaikki -hehheh.. Tutustumisvaiheessa kehitin radan hankalaan vaiheeseen jonkinlaisen valssin, tosin kukaan muu ei niin tehnyt, kuten huomasin muiden suorituksia seuratessa.. Mietin vielä ko. esteiden tullessa, että muutan ohjaustani, mutta se oli sitten jo myöhäistä. Pitäisi vaan osata lukea rataa paremmin, mutta jospa se tällä kokemuksella (=kokemattomuudella) suodaan anteeksi, ettei vaan osaa.. No, rata oli mielestäni kyllä helppo ja ihan vallan mukavakin. Leevillä muuten meni ihan hyvin, mutta vauhtia ei kyllä ollut kuin hetkittäin sillä lailla leevimäisesti. Täytyy kyllä antaa koiralle tunnustusta siinä, että hyvin se seuraa, kun mä ohjaan sen väärään putkeen vartalonasennollani. Siitä sitten tulikin se hyppyradan hylly eli ohjasin hypyn sijaan putkeen..pah.. Radan jälkeen tuli vähän sellainen hälläväliä-olo ja meinasin jo lähteä, kun ei Leevilläkään ollut mikään intomieli radalla olla. Sitten taas otin lusikan kauniiseen käteen ja pohdin, että tämä on hauska koiraharrastus, vapaaehtoinen ja vapaa-ajalla tehtävä puuha, jossa oikeasti tuloksella ei ole suuremmin väliä tällä tasolla. Siispä päätin jatkaa ja katsoa mitä agility-rata tuo tullessaan..

Taas käytiin rata läpi coachien kanssa: rata tuntui taas helpohkolta ja oikein mukavalta. Vein ennen lähtöä hihnakoppaan Leeville Cesar-purkin odottamaan ja sitten mentiin lähtöpaikalle. Menin kahden ekan hypyn taakse seisomaan ja kutsumaan Leeviä. Kun sanoin, että " tule" niin se lähtikin lönkötellä tulemaan tooosi hitaasti ja jouduinkin hoputtamaan sitä ;) Sitten homma lähti hiukan paremmin etenemään, puomilla hienot kontaktit, hyppyjen jälkeen hankalan kulman kautta putkeen ja keinulle. Hypyiltä kepeille tuli pieni hidastus, mutta onneksi Leevi ei pitkään pohtinut asiaa vaan pujotteli ihan ok. Kolmen hypyn jälkeen oli pieni vaara sinkoutua puomille putken sijaan, mutta varmistin sen kaartamalla mahdollisimman kauas puomista. Putki hyvin, A-kontaktit hyvin ja loppusuora ja NOLLA ja sitten Leevi syömään. Kiva tunne kyllä kun sitten tuleekin onnistuminen tuollaisen oman mokailun jälkeen. Vauhtia ei kyllä mitenkään suuresti ollut, mutta voittoon se riitti kuitenkin yllätyksekseni. Terhi ja Kuura olivat kolmansia, joten Lägiin kaksi palkintopallisijaa meidän ryhmässä.

Petterin mielestä Leevi edelleen kipristää hypyllä jalkoja vatsan alle eli jotain kireyttä siellä lienee. Toinen Petteri kokeili Leevin selkää eikä onneksi löytänyt sieltä mitään ihmeempää kireyttä tai kipeitä kohtia. Jotain jäykkyyttä ehkä sitten vaan. Olipa jännä, että Leevi antoi itseään selästä kokeilla ja painella; sillä meni ihan silmät puolittain kiinni, kun taisi tuntua kivalta ? Ehkä se sitten jonkun hyvän hierojankin antaisi kokeilla..

Ensi viikolla selviääkin sitten talvikauden harjoitusaika ja kouluttaja.